#23 - Miksi hyväkään musiikki ei kiinnosta minua?
Kuva: Markus Leivo, 2006 Laitoin eilen luureihin soimaan Mokoman uuden Myrsky -albumin ja painuin salille treenaamaan. Musiikki iski kovaa ja tajusin sen olevan kenties parasta Mokomaa sitten vuoden 2006 julkaistun Kuoleman laulukunnaat -levyn, joka minun musiikkikirjastossani on kiistaton klassikko. Sen julkaisun aikoihin olin oman "musiikkiurani" alkutaipaleella ja levy oli merkittävä suunnannäyttäjä nuorelle basistille. Muistan kuinka kuuntelin albumia huoneessani viisaudenhampaan poiston jälkeen, tupot juuri suusta poistaneena. Edessä siinsi ensimmäinen oma keikka. Asetuin epämukavasta istuma-asennosta puoliksi makuulle kyynärpääni varaan, syventyen edelleen kansivihon sanoituksiin. Sitten jotain putosi aukeamalle. Punainen noro valui puutuneesta suunpielestäni peittäen Pahaa verta -kappaleen sanoituksen. Kokemus oli mieleenpainuva ja tuntui johdatukselta. Luukutin Kuoleman laulukunnaita viikkojen, kenties kuukausien ajan jatkuvasti, kunnes siitä tuli soittolistalle perus...
