#17 - Books&Beer: Hauskaa, mutta ei koskaan enää.

Tapahtuma on loppusuoralla. Kustantamot ja kävijät kiittelevät ja toivovat jatkoa olevan luvassa, mutta mielessäni pyörii vain David Foster Wallacen kokoelman nimi: ”Hauskaa, mutta ei koskaan enää”.

Katselin alkukesästä Olutravintola Sockenbackan avaraa tilaa auringon säteiden valaistessa sälekaihdinten välistä. Tilan huokuma ystävällisyys sai minut pohtimaan jonkin tapahtuman järjestämistä. Käynti Kouvolan dekkaripäivillä sekä Karkkilan rautapäivien kirjamessuilla kirvoitti ajatuksen omista, tyylisistäni kirjamessuista. Kirjallisuustapahtumat järjestetään yleensä kaikuvissa halleissa tai seurakuntataloissa (sallinette kärjistyksen), mutta minun visioni keskiössä oli kirjailijahaastatteluja rytmittävä blues, kävijän tutkaillessa kirjoja olutlasi kädessään. Ravintolan omistaja ei epäröinyt hetkeäkään antaa Sockenbackaa kulttuurin alttariksi ja vielä kun edellä mainituissa tapahtumissa olin onnistunut kontaktoimaan pienkustantamoja, oli näytteilleasettajien osalta kokoonpano mutkattomasti järjestettävissä sekin. Myös minulle ennalta tuntemattomat toimijat lähtivät ilomielin mukaan. Koska tila on laatuoluisiin keskittynyt pubi, ei kahta kertaa tarvinnut miettiä tapahtuman nimeä: Books&Beer syntyi varsin luonnollisesti. Kun kirja-asiat olivat kunnossa, piti keksiä kuinka olutkulttuuri saadaan edustetuksi ansaitsemallaan tavalla; se, että tilaisuus ainoastaan tapahtuisi oluthuoneella ei mielestäni riittänyt. Lyhyen neuvonpidon jälkeen Sockenbackan omistaja otti yhteyttä paikalliseen Husky Brewingiin, joka lähti siltä istumalta mukaan. Ravintolan kahdestatoista oluthanasta kolmeen tuli Huskyn oluita ja näistä sorvattiin oma maistelumenu. Panimo tuli myös kertomaan toiminnastaan tilaisuuteen. Olen aina pyrkinyt tukemaan valtavirran ulkopuolella tapahtuvaa kulttuuria ja nyt sain mahdollisuuden edistää kerralla niin lähiön kulttuuritarjontaa, pienkustantamoja sekä erinomaisen panimon kuin viihtyisän olutravintolankin tunnettuutta. Olen blogissani aiemmin pohtinut mahdollisuutta indiekirjailijoiden yhteistä pöytää kirjamessuille, joten oli itsestään selvää, että omakustannekirjailijat olisivat tervetulleita tapahtumaani. Osallistuminen olisi kaikille ilmaista ja meininki leppoisa.

Pieniä kauneusvirheitä (jotka tuskin kävijöille edes välittyivät) lukuunottamatta päivä onnistui mallikkaasti ja kaikki tuntuivat viihtyvän – minäkin ehdin nauttimaan, sillä Books&Beer-laiva ohjautui minimaalisin ruorin liikkein. Olin otettu kuinka kirjailija-muusikko Ville-Veikko Liekkinen saapui esiintymään Suolahdelta asti ja Kustantamo etc:n Mika Kempas muodostui luotto-olkapääksi kun jokin askarrutti ensikertalaista kirjatapahtuman järjestäjää. Kiitän kaikkia osallistuneita – kävijöitä, näytteilleasettajia sekä ravintola Sockenbackaa. Yhdessä tapahtuma tehtiin ja olen kiitollinen varauksettoman lämpimästä vastaanotosta jonka Books&Beer sai.

Miksi sitten ei koskaan enää jos kaikki meni niin kivasti?

Käydessäni tervehtimässä osallistujia Helsingin kirjamessuilla viikkoa ennen tapahtumaa, sain ikäväkseni vastaanottaa peruutuksia joiden aistin olleen tiedossa jo pitkään. Kenellä oli sukujuhlat ja kuka ei vain jaksanut. Sain sis vaivojeni palkaksi sydämentykytyksiä, stressiä ja katkonaisia öitä. Katkerana ajattelin tehneeni virheen pitäessäni tapahtuman näytteilleasettajille maksuttomana. Ei siksi, että haluaisin rahaa vaan ehkä maksuttomuus ilmeni näille parille taholle helppona takaporttina osallistumislupaustensa mitätöintiin. Ymmärrän, että kirjamessusuma uuvuttaa ja vapaa viikonloppu Helsingin kirjamessujen jälkeen tulee tarpeeseen – peräänkuulutankin avoimuutta. Kun minulle luvataan tulla paikalle, minä annan sen lupauksen kävijöille mainostaessani tapahtumaa; nyt sain pelätä tekeväni itsestäni pellen epäonnistuneine tapahtumineni ja tyhjine lupauksineni. Olen aikuinen ihminen joka kestää kyllä pettymyksiä; epätietoisuuden sietäminen taas on kuluttavaa kenelle tahansa. Heppoisesti annetut lupaukset voivat koitua koko tapahtuman kohtaloksi, jolloin kärsivät nekin jotka oikeasti haluavat osallistua. Vaikka itsellä ei mitään pelissä olisi, niin se ei tarkoita etteikö muilla olisi.

Korostan viime hetkellä peruuttaneiden olleen pieni vähemmistö, mutta vaikutukseltaan käytös oli musertavaa. Edelleen mietin olisiko minut vain jätetty tyhjän päälle jos en olisi kasvotusten käynyt juttelemassa, kun puheluihinkaan ei vastattu. Ja vaikka vituttaakin, en pudottele tähän nimiä, sillä silloin henkilökohtainen ärsyyntymiseni vain nousisi edistämäni asian tielle – kirjallisuuden ja kulttuurin puolesta tässä edelleen työskennellään. Haluan vain nostaa kissan pöydälle: aina toivotaan, että järjestetään, mutta kun järjestetään, tuntuu kuin ponnisteluja pidettäisiin itsestäänselvyytenä.

Joten saako Books&Beer sitten jatkoa? No, olihan meillä kivaa, joten luultavasti saa. Nyt aion kuitenkin keskittyä pitkästä aikaa kirjoittamiseen.

-Edvin Sora, 7.11.2023