#6 - Tunteiden tunkio

Kirjoitin Instagramissa taannoin jonkin idioottimaisen postauksen alle sarkastisen kommentin (tiedän – olen aika pienisieluinen ihminen). Pian siihen kilahti pitkähkö vastaus, jossa ruodittiin alkuperäistä aihetta sanojeni pohjalta. Ajattelin olevan viisainta selittää kommenttini olleen sarkasmia, jonka alle kommentoija korjasi minua kilometrin pituisessa puheenvuorossa kuinka hänen kommenttinsa nimenomaan ei ollut sarkasmia. Täsmensin lyhyesti puhuneeni omasta kommentistani (koin tärkeämmäksi selitellä lauseeni väriä kuin jatkaa keskustelua typeryydestä jota alunperin lempeästi kritisoin). Jälleen kilahti. Keskustelukumppanini ohjeisti minua, että voisin laittaa hymiön selkeyttämään (opin häneltä, että sarkasmitapauksissa käytetään ylösalaisin hymyilevää hymiötä), sillä ”teksti on tekstiä, eikä välitä tunteita samalla tavalla kuin ääni ja kasvot”.

Sosiaalisella medialla on aika järkyttävät vaikutukset kirjoitettuun tekstiin. Hymiöitä olen aika huono käyttämään (ja jos niitä käytän niin teen sen tahallani tilanteeseen sopimattomilla merkeillä), mutta olen huomannut, että WhatsAppissa viestitellessäni laistan itsekin isojen kirjainten käytöstä, pilkuista ja jätän havaitsemani kirjoitusvirheetkin usein sijoilleen. Teksti on alkanut näyttämään viestipalvelukontekstissa jopa luonnollisemmalta kun se on kirjoitettu vähän sinne päin. Sävy tuntuu jotenkin toverillisemmalta. Jonkinlainen tietty luottamuksen osoitus, että ”tiedän sinun tietävän, että olen ihan skarppi kaveri vaikka kirjoitankin hippusen hönösti”.

Nykyään kirjat kuunnellaan (vähintään puolitoistakertaisella nopeudella) ja elinehto sosiaalisessa mediassa pärjäämiseen on, että päihittää muut fiksuudessa ja ennen kaikkea nopeudessa. Kiireen takia kai kommenttinikin luettiin väärin. Hirveimmät tulokset saataneen silloin kun puolustetaan näkemystä minkä vain toivoisi koskettavan itseään. Kun hätäilee valmiiksi triggeröitynä ja huonolla medialukutaidolla varustettuna – tai kehnolla lukutaidolla ylipäänsä – tulee virheitä. Kun kaikki lukeminen elämässä rajoittuu samanmielisten ihmisten nettikommentteihin, ei asioista opita laajemmalla spektrillä saati ymmärretä rivien väleihin jätettyjä merkityksiä – ja harvemmin opitaan myöskään ilmaisemaan itseään kirjoittamalla, hymiöittä.

Mitä sitten vastasin tähän Instagram-kommenttiin siitä kuinka teksti ei välitä tunteita? Vastasin hymiöllä.

-Edvin Sora, 12.6.2023