#19 - Kuinka minä saan lapseni lukemaan

Lasten ja nuorten lukemisesta - tai lukemattomuudesta - puhutaan nyt paljon – ja syystäkin. En pidä sanasta ”lukuaktivisti”, mutta tällaisellekin toimenkuvalle on ikävä kyllä tarvetta. Itsekin yritän ottaa lukutaidon tärkeyden puheeksi mahdollisuuksien mukaan, kuitenkaan sitoutumatta rooliin liian vakavahenkisesti – tuulimyllyjä on kamppailtavaksi tässä maailmassa muutenkin riittämiin.

Siinä missä terveellisesti syöminen onkin kannattavaa, on helpompaa sekä miellyttävämpää turvautua nopeisiin sokereihin ja huonoihin rasvoihin. Tällaiset varastot kuitenkin ehtyvät nopeasti, jolloin toimintamalli toistetaan. Liikuntakin on välttämätöntä elämänlaadun ylläpitämiseksi, mutta pikavoittoa ei silläkään saralla ole luvassa; vaivannäkö ei ole hikoilun jälkeisen euforian arvoista, kun rankan päivän jälkeen on mahdollisuus vaihtoehtoisesti myös lepuuttaa aivojaan tosi-tv:n parissa. Ja mistä se päivän rankkuus johtuu? Pääasiassa siitä, että joku vaatii sinua tekemään asioita joita et halua tehdä – tietyissä piireissä sitä kutsutaan nimellä työnteko. Lukeminen on maailman luonnollisin asia, mutta nykyään sekin pentele vaatii suorittajalta ponnistuksia. Ennen lukeminen oli rentoutumista. Viidentoista sekunnin klippien katsominen sen sijaan on vaivatonta. Nykylapset ovat syntyneet matkapuhelin kädessään ja aikaa ennen TikTokia ei heille ole edes olemassa. Jatkuvasti ja loputtomasti viihdyttyminen on saanut jo kansalaisoikeusmaisia piirteitä. Tylsyys, jota aikoinaan tukahdutettiin liikunnalla, keskusteluilla, lukemisella ja tekemisen keksimisellä, on muuttunut viihdytettynä lojumiseen ja ideoiden muilta kopioimiseen. Ja tylsyyttäkin tarvitaan – pääkoppa nimittäin kiittää, kun ei ole jatkuvasti stimuloituna.

Kuinka sitten saan omat lapseni lukemaan? Olen vienyt heitä kirjastoon ja kannustanut lainaamaan kirjoja. Olen aina painottanut, että ei ole väliä mitä ne kirjat ovat, kunhan se on tekstiä jota on mukava lukea. Silti matkapuhelin siintää heille palkintona lukusuorituksesta. Kuinka siis sitten saan lapseni lukemaan? En näemmä mitenkään. Istun keittiössä, luen itse, enkä jaksa enää kieltää olohuoneessa tapahtuvaa TikTokin johtamaa aivojen mädätysoperaatiota. Toki yritän keksiä tervehenkisempää yhteistä toimintaa, mutta lopulta päädyn haluttomuutta ja tuskailua kohdatessani tuntemaan itseni ainoastaan kohtuuttomaksi. Asiaan puuttuminen ei ole sen arvoista arvoista, että suistaisin joka toisen yhteisen viikonloppumme riitelyyn ja mököttämiseen – sunnuntai-iltana he kuitenkin palaavat ensisijaiseen kotiinsa ja huokaisevat helpottuneena palaten tapoihinsa jotka istuvat tiukassa. Lieneekö hallitusten toimien myötä pian edes kirjoja mitä lukea.

Elämä on kättelyssä hävitty taistelu, mutta taistelu on elinehto. Ja taisteluhan jatkuu, mutta minä valitsen tuulimyllyt joita vastaan sen käyn.

-Edvin Sora, 18.12.2023