#20 - Taiteellinen vapaus on jotain mitä muiden rahoilla ei voi ostaa

Kuka kustannustoimittaisi apurahahakemukseni? Ne ovat eittämättä olleet taiteellisen urani epäonnistuneimmat teokset. Olisi ollut mielialaa kohottavaa heittäytyä vuodeksi kirjoittamaan vailla taloudellisia paineita, mutta toistuva skenaario (jonka ounastelinkin tapahtuvaksi) kävi jälleen toteen. Eihän apurahan saamattomuus projektejani lakkauta, ainoastaan hidastaa - kallisarvoista aikaa tuhraantuu pakolliseen rahan hankkimiseen.

Joskus mietin millaista elämä olisi jos kirjoittamisesta tulisi taloudellisesti kannattavaa. Tai jos kirjamyynnit olisivatkin niin kovia, että edes autokaupassa ei tarvitsisi miettiä minkä menopelin valitsee. Pyöristyisivätkö sanoistani terävät kulmat ja alkaisin tekemään taiteellisia ratkaisuja pelkästään kaupallisessa mielessä? Alitajuisesti saattaisin ryhtyä varovaiseksi ja romuttaa kaiken sen mihin suuri yleisö alkujaan rakastui. Tai sitten suosio muuttaisi omakuvaani ja erehtyisin luulemaan kaiken käyvän kaupaksi, mitä ikinä paperille naputtelenkaan. Kusen päähän nousemista tuskin voisi välttää.

Taloudellinen paine kuitenkin on ja pysyy, mutta se ei jostain syystä vaikuta taiteeseen pehmentävästi. En koe tarvetta nuoleskella suurta yleisöä menestyksen vuoksi. Oikeastaan rahan ikeessä rimpuilu nostaa pintaan kiukun joka vaatii kapinoimaan valtavirtaa vastaan. Vapautta on ettei ole tulosvastuussa millekään taholle, joka voisi kokea sanani mahdollisena mainehaittana.

Mutta jos minulta viedään rahan lisäksi taiteellinen riippumattomuuskin – mitä silloin on enää jäljellä?

-Edvin Sora, 31.12.2023