#21 - Kirjoittajana olen fretti

Kirjoittajana olen fretti. Enkä puhu pelkästään rottamaisista piirteistä tai kissamaisesta kehon käytöstä vaan siitä, että fretti on vastaanottavaisimmillaan heti herättyään 18 tunnin uniltaan. Eläimen ollessa vielä puoliunessa, on sitä mahdollista kouluttaa kuin koiraa - sen pienen hetken ennen kuin kierrokset nousevat liian koviksi. Mutta miten tämä liittyy minuun? 

Kuten lahjoissa, niin tekstissäkin ajatus on tärkein – sen päälle on helppo rakentaa. Luovalle, pohja-ajatuksen tuottavalle kirjoittamiselle on tapauksessani aamukahvi paras kumppani – kun heräämisen jälkeen en turhaan viivyttele, kumpuaa tarina osin siitä samasta alitajunnan loukosta jossa unetkin syntyvät. Tätä tilaa en pysty kuitenkaan ylläpitämään kovinkaan kauaa. Parin kupillisen verran kirjoitettuani unien jumalten liikuttamalla kynälläni, on paras keskittyä johonkin muuhun (siinä vaiheessa alkaa kännykkäkin eksymään käteen taajaan). Myöhemmin päivällä - kenties kuntoiluhetken jälkeen - läiskin sitten lihaa jo kasatun rangan päälle ja editoin unisten silmien takaa roiskittuja ajatuksia sujuvasanaisiksi.

Olen huomannut tarvitsevani useamman projektin joita työstän – tällä hetkellä käsikirjoituksiakin on työn alla kolme. Aamuisin työstän siis täysin uutta tekstiä, päivällä vastaan kirjeenvaihtoromaaniin liittyvään postiin omalla mailillani (tässä formaatissa kirjoituskumppanin teksti antaa saman pontimen luomiseen, kuin uni yksinpuurtamisessa) ja sitten illalla editoin suurilta linjoiltaan valmista käsikirjoitusta, jossa enää sanamuodot ja mahdolliset epäloogisuudet kaipaavat hiomista. Kirjeenvaihto on mentaalisesti hyvää tekemistä, sillä homma on hoidettu päiväjärjestyksestä kirjoittamalla vain sivu tai pari, sivumäärän kuin huomaamatta tuplaantuessa vastapelurin lyödessä pallon takaisin. Tärkeintä on siis asetella sanansa oikein ja kysyä oikeat kysymykset. Nyt kun kirjeenvaihto on tilassa, jossa romaanin kaikki sisältö on toistaiseksi kirjoitettu, saatan kirjoittaa sen tilalla esimerkiksi tätä blogia, jota kaavailen myöskin fyysiseksi julkaisuksi.

”Kirjoittamisen tulee olla maanista ja epätervettä, muuten sitä ei ole tehty tarpeeksi tosissaan", kerrotaan Miki Liukkosen sanoneen. Liukkosmainen maaninen kirjoittamiseen uppoutuminen ei kuitenkaan sovi minulle, pystyn laskeutumaan pilvistä vain hetkiksi. ADHD:sta puhutaan paljon ja välillä on vaikea sanoa, onko kohdallani kyseessä tarkkaavaisuushäiriö vaiko puhtaasti liian suuri innostusherkkyys. Useampi keskeneräinen projekti on minulle kuitenkin sopiva toimintamalli: kun kiinnostus yhtä projektia kohtaan laimenee, siirryn toiseen ja pystyn säilyttämään fokuksen, saaden asioita aikaan. Suurin osa palloista on aina ilmassa ja niihin kosketaan vain sen verran, että liike jatkuu.

Korjaan: en olekaan fretti – olen jonglööri.

-Edvin Sora, 31.01.2024