#16 - Helsingin kirjamessut 2023

Tätä kirjoitettaessa eletään Helsingin kirjamessujen jälkeistä maanantaiaamua. Olin ensimmäistä kertaa mukana kirjailijana ja mutkan kautta myös näytteilleasettajana: Fighting Spirit Publishing tarjosi Costa del Tormentalle mukavaa paikkaa Frank Cray Publishingin kanssa jakamaltaan pöydältä, kuin vanhempi joka ottaa pelokkaan lapsensa isin ja äidin väliin sänkyyn uinumaan. Osastoilla en kirjoja valitettavasti ehtinyt suuremmin koko viikonloppuna hypistelemään, Bokeh editionsin formaateista inspiroitumista ja yhtä antikvariaattivierailua lukuunottamatta (joka sekin typistyi kysymykseen "Onko teillä Henrik Tikkasta?" ja päättyi kieltävään vastaukseen). Silti kirjoja lähti mukaan enemmän kuin messuilta koskaan.

Tuntuu olevan trendi puhua kuinka ahdistuu messuhumusta - ihmismassoista ja kaupallisesta tyrkytyksestä. Kuinka herkkä kävijä typistää vierailunsa pariinkymmeneen minuuttiin ahdistuksen tiukentaessa otettaan. Kuulostaa itseasiassa minulta: olen tainnut sortua tähän takavuosina itsekin, mutta nyt en kokenut minkäänlaista ahdistusta vaikka unohdinkin syödä ja juoda. Sen sijaan aika juoksi kuin siivillä (jos näin ontuva vertaus sallitaan) kun viiletin tervehtimässä omien, viikon päässä häämöttävien Books&Beer -messujeni näytteilleasettajia. Ilahduttavan monta kertaa kuulin myös nimeäni huhuiltavan ja tapasin "tuttuja" ihmisiä joiden kanssa olen olen ollut yhteydessä ainoastaan internetin välityksellä. On hienoa kuinka yhteys syvenee kun kohtaa henkilön kasvokkain. Ilo oli myös huomata, että usein niin turhauttava sosiaalisessa mediassa roikkuminen on synnyttänyt aitoja kontakteja ja itsensä tyrkyttäminen eri medioissa onkin ärsytyksen sijaan herättänyt mielenkiintoa. Kiitollisena otan vastaan myös kirjallisuuskentältä huokuvan lämpimän vastaanoton Books&Beer -festareille.

Mitä kirjamyyntiin tulee, olen maailman huonoin myyjä, enkä juurikaan malttanut istuskella osastollamme. Vaikka myyntituloksia saavutettiin, niin suurempana arvona näen kohtaamiset: yksinäinen puurtaminen muuttuikin silmänräpäyksessä yhteisölliseksi tekemiseksi ja tuntui, että jotain suurempaa on saavutettu - ystäviä.

-Edvin Sora, 30.10.2023