#11 - So long some - mitä Instagram-seuraajien määrästä voi päätellä?

Instagramin ikeessä. Facebookiinkin nöyrryin palaamaan. TikTokiin alistuin.

Ajatellaanpa hetki ns. ”suuria” taiteilijoita. Niitä jotka vetävät spaddua ja punaviiniä tauotta piilopirtissään, lyöden luuria tavoittelevien toimittajien korviin ja suostuessaan jotain sanomaan, sanovat sen vailla pienintäkään aikomusta varoa mitä suusta ulos tulee. He eivät pyri antamaan itsestään piiruakaan ulkokultaisempaa kuvaa kuin on tarve tai pyydä anteeksi jos sattuvat harhalaukauksella loukkaamaan yksittäistä yhteiskunnan jäsentä. Kaurismäki ja Houellebecq voisivat olla viimeisiä  tällaisen statuksen haltijoita. Vai onko heilläkin vain rooli päällä? Samanlainen kuin minulla kun siistin viiksiäni selfiekamerani edessä.

Mutta miten heistä on tullut kaltaisiaan hahmoja? Miten joskus menestyminen oli mahdollista ilman sosiaalista mediaa? Nythän some on välttämättömyys. Jos minä ilmoittaisin, että ”haistakaa kaikki paska”, katoaisin somekanavista ja heittäytyisin pelkästään luomaan, voisin kuvitella unohduksen porttien olevan ammollaan ja imun päällä toisella puolella. Nytkin elämä tuntuu olevan pelkkää rimpuilua edesottamuksensa saamiseksi uusien silmien eteen. 

Kannattaa mielellään olla jo valmiiksi ”joku” jotain myydäkseen. Taiteilijan arvo lasketaan seuraajien määrässä, eikä ainuttakaan saa menettää. Pitää muistaa käyttäytyä ja omistaa kameraystävällinen lärvi, jotta jo persoona herättää kiinnostuksen myytävään teokseen kannessa komeilevalla kuvalla. Kirjan itse on paras sisältää helppoa, mukavaa jutustelua, johon jaksaa keskittyä ja sallii pääsyn yksityiselämään lisämyynnin toivossa. Äänikirjan markkinointi hoidetaan sitten lukijan viehättävällä pärställä.

Mutta kuinka tulla mielenkiintoiseksi? Ennemmin tuurilla kuin laadulla jos valtaosaa sisällöstä katsoo. Kontenttia ja onnenonkijoita on interwebbi pullollaan. Tekijät haluavat ylittää persoonallaan teostensa mielenkiintoisuuden. Olla niin mielenkiintoinen, että sisältö jää toisarvoiseksi ja onnistuvat herättämään mainostajien mielenkiinnon  – olla itse se sisältö. He haluavat tulla elimellisen tärkeäksi välikappaleeksi kapitalismin rattaisiin ja MENESTYÄ. 

Houellebecqin kirjoja ei juurikaan mainosteta missään – ne vain ilmestyvät ja myyvät painoksensa loppuun. Haastatteluja mies ei mielellään anna. Se olisi täydellinen toimintamalli, mutta asemassani en näe muita vaihtoehtoja kuin antaa osa sielustani sosiaaliselle medialle. Kukas kissan hännän ja niin edelleen.

Tiedän tuttujenkin tykkäävän tähän blogiin johtavasta linkistä avaamatta koko linkkiä. Tykkäys-nappi hehkuu punasena, ihan vain että tykätty huomaisi tykkäävän ja tykkäisi takaisin. Loppujen lopuksi Instagram-seuraajien määrä kertoo vain yhdestä asiasta – Instagram-seuraajien määrästä.

-Edvin Sora, 21.8.2023