#7 - Älytöntä - muttei tekoälytöntä

Takaraivossa, jossain tietoisuuden tuollapuolen, jyskyttää ärsyttävästi hälytyskellot kuinka tekoäly on uhka. Pyrin luovuuteen ja synnyttämään taidetta monipuolisesti, mutta varoitusjärjestelmä se vaan piipittää paniikissa, että tietokone tekisi tämänkin paremmin ja nopeammin. Harjanvartta, jolla kolauttaa se katosta alas, ei tunnu löytyvän.

Graafikoille uhka lienee tällä hetkellä konkreettisin, mutta tarvitseeko kukaan kuvanveistäjääkään, jos mitä vaan voi 3D-tulostaa? Alkavathan nykyään näyttelijätkin olla korvattavissa tietokonemallinnuksella. Ronnie James Dio ilmestyi jo 2017 haudan takaa vetämään keikkaa hologrammina. Onpa A.I enenevissä määrin mukana jo musiikkin luomisprosessissakin - välillä isommassa roolissa ja välillä pienemmässä. Kirjoittajana pelkään kuinka tekoäly luo pian pidempiäkin tekstikokonaisuuksia, osaten sekunneissa luoda mielenkiintoisia juonenkäänteitä aihepiireistä jotka eivät ole edes pälkähtäneet ihmismieleeni. Ja tietenkin tietokone osaa lukea luomansa kirjan sujuvasti äänikirjaksi laadulla, joka on selvästi lähempänä Peter Franzenia kuin puhuvaa päätä. Tekeekö tämä suunnittelemani äänikirjasopen mitättömäksi?

Toivon, että tekoäly pysyy sovinnaisuuden rajoissa jolloin voin itse pysyä valitsemallani kierolla tiellä pimeän puolen tulkitsijana. Kenties kone ei pysty mallintamaan mielisairauttani. Olen kuullut, että tekoälyä voisi käyttää työkaluna – en tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Vielä jotkut tuntuvat tekevän sitä näennäisen ironisesti, mutta veikkaan siitä tulevan normi. Eräs esitteli Instagramissa kuvia, joissa hänet oli aseteltu alkuperäisen kuvan miljööstä sykähdyttävämpiin. Itselleni autenttisuus valokuvissa on tärkeämpää kuin kuvan äärimmäinen coolius. Nykyisen kehityskulun mukana valokuvien todistearvokin mitätöityy ja sotapropaganda kiittää.

Luovuutta voi ruokkia muiden resepteillä, kun nappaa niistä mielenkiintoisimpia piirteitä ja sekoittaa niihin omia aineksiaan. Näkemykseni mukaan tekoäly sen sijaan tuottaa valmiiksi paistetun kakkupohjan ja taiteilijan tehtäväksi jää enää kermavaahdon pursuttaminen. Enpä kehtaisi kutsua tällaista enää omaksi työkseni. Toisaalta standardit ovat laskeneet ja menestyksen mittarina toimii yhä useammin vaivannäön ja rahallisen hyödyn suhde. Miksi vaeltaa keskelle erämaata kalaan jos järveen voi pudotella dynamiittia helikopterista ja vain odottaa, että fisut nousevat poimittaviksi pintaan kellumaan?

Käyntikortissani lukee William Morrisin lainaus vuodelta 1889: ”Tässä lyhyesti ilmaistuna taiteilijoiden asema: olemme käsityöläisyyden viimeisiä edustajia: käsityöläisyyden, jolle kaupallinen tuotanto on antanut kuoliniskun” Nyt kai kuristetaan jo ruumista.

No, minähän pallottelen tässä vain pelkojani tämänhetkisten tietojeni valossa – en ole koskaan käyttänyt tekoälyä. Pahalta se kuitenkin vaikuttaa: Skynet tulee ja skynet tappaa – luovuuden nyt vähintään. On kai luonnollista pelätä sitä mitä ei tunne, mutta vielä en ole valmis antamaan edes mahdollisuutta. Haluan inhimillisiä "virheitä" nauttimaani taiteeseen.

-Edvin Sora, 22.6.2023