#10 - Oli virhe kirjoittaa kirja

Musiikki soi kuin Rocky -elokuvissa ja kohtaukset, kanamunatuopillisten kumoamisesta rappusten juoksuun sekä itsevarmaan hurraamiseen, vaihtuvat nopeassa syklissä. Hanskat sidotaan käsiini ja otan voimieni tunnossa turpaan.

Oli virhe kirjoittaa kirja. Jokainen säveltämäni, sanoittamani ja julkaisemani biisi on ollut virhe. Jokainen maalattu taulu, t-paita tai sarjakuva ovat olleet ajanhukkaa. Tällä hetkellä nauhoitan äänikirjaa – se vasta suuri virhe onkin! Luomistyössä olen kuin taisteluun valmistautuva ammattilaisnyrkkeilijä, mutta jokainen julkaistu teos kiljuu kuinka käytin tunteja luodakseni vain lukuisia virheitä, jotka lasittuvat epäonnistumisteni muistomerkeiksi mädättämään valmiiksi kompastelevan taiteellisen urani jatkoa. Jokainen flow-tilan aalto jolla surffaan vie minut lopulta vain rantakivikkoon, josta kömmin polvet ja kämmenet verillä heinikkoon keräten ihoni täyteen punkkeja, meriveden edelleen poltellessa haavoja suolallaan. Luova prosessi on kuin kiva päivä lasten kanssa. Hymyilevien huvipuistokuvien takana lymyilee huutamista, kiroilua, itkua ja huonon omantunnon takia ostettuja hattaroita.

Nuoruudessa koulun seinillä komeilleissa seksivalistusmonisteissa luki lause "kutina jota ei voi raapia". Ja nytkin kyljissäni kihelmöi kiusallisesti. Tunteen aiheuttaa ajatusten kiima joka ei jätä rauhaan vaikka olen useasti päättänyt – ja itselleni luvannut – lopettaa tämän järjettömyyden. Kummituksen muodon ottaneet pohdinnat saavat aikaan kroonisen ihottuman jolta on mahdollista saada hetkeksi - mutta vain hetkeksi - rauha: kuten narkomaani itseään lääkitsee, on minunkin lääkkeeni kirjoittamista, säveltämistä tai piirtämistä.

Ovi on jälleen kerran suljettuna edessäni. Kuulen yleisön mylvinnän sen takana. Pompin paikallani puoliksi tanssahdellen ja lyöden kevyesti ilmaa. Pian ovi avataan, mylvintä voimistuu korvia huumaavaksi ja hölkkään tuuletellen kohti kehää. Olen valmis taas heräämään hakattuna teho-osastolta.

Ei enää koskaan tätä.

-Edvin Sora, 6.8.2023